Uralle uusia tuulia!

 Taas pääsi vierähtämään pitkän pitkä väli edelliseen tekstiin. Ei sinänsä ihme sillä paljon on tapahtunut oman uran osalta ja isoja asioita tulee tapahtumaan myös alkavalla kaudella. Toivottavasti kausi päästään pelaamaan ja aloittamaan normaalisti ilman koronapelkoa.

 Viime kaudella tehtiin Rökäletappiossa seurahistoriaa, sillä edustus saatiin viimein 2. divariin ja vieläpä Dynamo neloseen! Tosin eivät halunneet ottaa paikkaa vastaan ja jäivät 5. divariin... olisipa ollut melkoinen jackpot ja iso sulka seuran hattuun. No, 2. dirreen nousu nyt oli ykkösprioriteetti.

 No, omalta osalta pelikuviot ovat vielä täysin auki sillä päätin lähteä vielä kokeilemaan isoihin sarjoihin. Pääsin Welhojen liigajengin rinkiin nyt kesäksi ja sielläpä nyt kilpaillaan pelipaikasta liigajoukkueessa. Kovaa shittiä ovat tämä kesä ja kevät olleet, mutta olen kyllä nauttinut tilanteesta täysin. Kovaa treeniä, hieno porukka ja itse olen päässyt hiton kovaan kuntoon. Saapa nähdä kuinka käy... olisihan tuo hiton kova juttu hypätä liigaan 5./3. - divarikauden jälkeen 36-vuotiaana! ;)

Uuski kausi käynnissä!

 Vierähtipä taas edellisestä tekstistä. Kesä ja alkusyksy ovat olleet melkoista tykitystä monesta suunnasta ja tämä blogi jää usein unholaan. Tässäpä nyt sitten vähän kesän touhuja, syksyn hommia ja pelien alusta juttua.

 Kesä tuli ja meni sekä pelikausikin ehti jo alkaa. Itse asiassa Suomen cupin pelit mukaanlukien nyt ollaan tahkottu jo 8 ottelua! Ei ihan äkkiseltään tule mieleen, että koska olisi aiemmin ollut vastaava otteluruuhka. Ehkä joskus junnuvuosina... eipä siinä, pelaaminen on ollut hauskaa ja oma kunto on sellaisessa iskussa, ettei tarvitse huolehtia siitä että väsyisi. Kesä meni siltä osin nappiin!

 Perheeseemme syntyi yksi hahmo lisää syyskuussa ja tämä tottakai vaikuttanut elämäämme myös suunnattomasti. Tuorein jälkikasvun edustaja pääsi myös "katsomaan" ensimmäiset säbäpelinsä viikko sitten. :) Meillä on nyt vahva kuusikko (+koira) kasassa ja tähän jengiin ei enää haeta lisää pelaajia. <3

 Tuosta kesästä. Tänä kesänä tuli treenattua ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, edes nuoruusvuosina ei päässyt tällaisiin lukemiin! Toki silloin ei tarvinnut tehdä näin paljon hommia, kun pysyi kondiksessa vähän kuin ilamiseksi. Ei haitannut, jos veteli Mäkkäriruokaa ja isoa pizzalättyä useamman kerran viikossa kera suuren karkkisäkin. Minähän en ole aikuisiällä rajoittanut aiemmin syömistäni käytännössä koskaan. Nyt sen huomaa näin vanhemmalla iällä, ettei kunnossa pysyminen tule enää ilamiseksi joten väkisin on nyt joutunut syömishommiinkin kajoamaan.

 Kesällä aloin treenaamaan toukokuussa ja olen pitänyt saman tahdin edelleen: kuutena päivänä viikossa treeniä. Kesällä tuli tosin vedettyä rajummin ja useampana päivänä tuli useampi harjoituskerta. Nyt olen jättänyt esim. mäkivedot ja portaat pois jotta jää enemmän voimia lajitreeneihin. Edelleen olen käynyt juoksemassa ja onnistuin viimein myös rikkomaan cooperissa 3000 metrin rajan! Eihän tuo vanhalle minälle ollut mikään temppu, mutta nykyminä ei ollut juossut kyseistä merkkipaalua rikki 8 vuoteen! Onneksi meni. :)

 Kausi on alkanut hienosti. Ensin mentiin Suomen cupissa 1. kierrokselta jatkoon, tosin pitkän kaavan kautta. Eipä sillä väliä, voitettiin 2 kertaa 4. divarijoukkue ja hävittiin kerran nelosen porukalle. Toisella kierroksella iskettiin kova pommi heti kättelyssä ja voitettiin 2. divarijoukkue jatkoajalla! Tuohon turneeseen ei enää riittänyt enempää yllätyksiä, vaan kaksi seuraavaa peliä hävittiin ja cup-matka päättyi. Mutta hei, 5. divarijoukkueena toiselle kierrokselle ja kuudesta pelistä 3 voittoa! Ei huonosti.

 Sarja puolestaan alkoi viiko sitten ja alku oli mainio. Voitto ja tasuri matkaan. Omalta osalta pelit menivät hyvin, vähän pomppi pallo mutta muuten ok. Torjuntaprosentti yli 91 ja 1 syöttöpinna. Jännä nähdä miten toinen turnaus menee...

 Meidän joukkue on todella hyvä ja yhtenäinen porukka jonka kanssa on helppo toimia. Äijät ovat kovalla asenteella mukana ja heidän kanssaan on pirun hieno tehdä hommia. Meidän toinen maalivahti on ainoa pieni mörkö tuossa paletissa. Tyyppi ei treenaa hirveämmin, eikä ole isommin vakuuttanut niissä treeneissä, joissa on ollut mukana. Onneksi sain muun joukkueen "johtoryhmän" puolelleni, kun ehdotin ettei hän pelaisi ekassa turneessa. Saapa nähdä, että kiinnostaako treenit nyt kun on nähnyt, ettei tlu pelejä jos ei käy treeneissä.

 No, tässäpä taas vähän shittiä! :) Jatketaan syksymmällä!

Raakaa kesätreeniä

 Kesä on edennyt heinäkuulle, mutta treenit ovat jatkuneet jo 9 viikkoa. Olen havainnut, että saan parhaat tulokset aikaan itsekseni treenaamalla ja samalla meiningillä olen mennyt tänäkin kesänä. Toki olen pelannut katusählyä ja päässyt vierailemaan omien lajitreenien lisäksi muidenkin jengien vuoroilla, mutta varsinainen fysiikkaharjoittelu on kulkenut yksinään.

 Tahti on ollut kova ja tuima. Olen harjoitellut kuutena päivänä viikossa ja pyrkinyt vetämään ainakin kahtena päivänä kaksi treeniä päivässä. Ohjelmassa on ollut perinteisiä mäkijuoksua, portaita, sekä koiran kanssa juoksua. Töissä on sitten tullut nostettua rautaa. Väittäisin, että kokonaisvaltaisesti oma kunto on nyt parempi, kuin koskaan aiemmin! :)

Urani hämärimmät tiimikaverit

 Salibandy on joukkuelaji ja joukkueissa on hyvinkin erilaisia ihmisiä. Hyvissä porukoissa erilaisuus on rikkaus ja erityyppiset luonteet sekä ihmistyypit voivat parhaimmillaan muodostaa mitä parhaimmin toimivan kokonaisuuden, kokonaisuuden joka voittaa suuria otteluita. Kokonaisuuden, jollaisessa mukanaolo on mukavuuden lisäksi etuoikeus ja suuri kunnia.

 Itse olen saanut pelata pitkän uran ja nähdä eri sarjatasoja, eri joukkueita, erilaisia tapoja joilla organisaatiot ja joukkueet toimivat, olen saanut tavata kerrassaan huikeita henkilöitä seurojen logojen takaa, mutta olen myös törmännyt toinen toistaan hämärämpiin pelimiehiin. Termi "hämärä" voi olla harhaanjohtava, sillä se ei välttämättä ole negatiivinen luonnehdinta... toki joidenkin kohdalla on, mutta joskus se vain on positiivinen juttu. Pidän esimerkiksi itseäni kohtuullisen hämäränä persoonana.

 Edellisessä tekstissä kirjoitin urana huikeimmista pelikavereista ja kasasin oman urani all star-kentällisen ympärilleni. Nyt voisi olla vuorossa leikkimielisesti "urani hämärimmät tiimikaverit, top-10-lista"! Listalle pääsyä ei missään nimessä kannata ottaa negatiivisenä (ihan kuin joku näitä juttuja lukisi, mutta siltä varalta, että lukee!), vaan kuten aiemmin sanoin, "hämäryys" voi myös olla positiivinen juttu.

 Tästäpä lähtee:

1. P. Peltoniemi, O2 II, 2008-2009

 Hohhoijaa... mistä aloittaisin. Listan kiistaton ykköspaikka.
Paavo tuli meidän treeneihin try outille soitettuaan jollekin meistä, jotka olivat vastuuhenkilöitä ja päätettiin antaa ukolle mahdollisuus. Oli kuulemaa pelitaustaa ja hyvä pelimies, omasta mielestään ainakin. Huomattiin heti, ettei hommasta tule mitään ja tämä kaveri ei ole "meidän mies", mutta oli saanut jostain joukkueen tilinumeron, maksanut kausimaksun ja lisenssin. Tuli siis väkisin tiimiin mukaan! Koitettiin kiltisti, vähemmän kiltisti ja lopulta pahojen sanojen avulla sanoa, että "et mahdu jengiin, meillä on jo liikaa pelaajia!" Vastaus oli aina "Mähän pelaan!" Yksi jengin vastuuhenkilöistä tarjoutui jopa maksamaan tälle Mr. Jyväskylä-kisan finaaliin omien sanojensa mukaan joskus päässeelle herralle (en tiedä, että onko tuo hyvä vai huono meriitti!) rahansa takaisin, mutta vastaus oli: "Mähän pelaan!"

 P. oli harrastanut nyrkkeilyä pitkään ja ainakin minusta vaikutti, että kaveria on ehkä osunut yläkäyttökoteloon pari kertaa liian lujaa, todella haastava tapaus.

 Emme saaneet ukkoa hyvällä, emmekä pahalla ulos ja sitten oli eka turnaus. Pelasin tuolloin kenttäpelaajana ja minulle napsahti paikka P:n pakkiparina. Muistan elävästi yhden tilanteen, kun Joutsassa pelatussa ottelussa vastustaja pyörittä 3 vs 1-tilannetta meidän maalin edessä ja me  koitettiin veskan kanssa selviytyä... ehdin jossain kohtaa katsoa, että missä vitussa P. oli. No, se pyöri ympyrää laidan vieressä! Siis juuri niin, kuin joissain ekoissa Counter Strike-peleissä, joissa joku hahmo jää "bugittamaan" seinän viereen. Tai sitten jossain joystick-ohtussa pelissä liikuteltava hahmo, joka jää pyörimään ympyrää, kun ilotikku menee jumiin.

 Toinen tilanne oli lähes yhtä jäätävä. Oltiin Laukaassa ja meillä oli pelien välissä 4 tunnin tauko. Päätettiin lähteä syömään ja P. oli lähdössä myös. Sitten joku kysyi, että "Hei P., eiks tuo oo sun vaimos tuolla katsomossa??" Vastaus: "Joo, kyllä se siellä pärjää". Ei helvetti...

 Kolmas ja viimeinen insidentti oli vikassa turneessa, jossa P. pelasi. Koko joukkue tiesi tässä kohtaa "ongelmasta" ja koitettiin suolata "Paven" turnaukseen tulo, eikä kerrottu sille että koska ja mistä lähdetään. No, se eksyi paikalle, eikä meillä ollut sydäntä sanoa että painu vittuun... kuitenkin turnaus oli Karstulassa asti. Muistan elävästi, kun vastustaja antoi sisäänlyöntiä omasta päädystä ja P. oli kentällä. Se oli aivan väärässä paikassa ja vastustajan alakolmio oli aivan rauhassa, ei ollenkaan uhattuna. No, se epäonninen pakki sitten antoi passin suoraan P:n lapaan ja P teki maalin... oli jokseenkin jäätävä hetki, kun kukaan ei tuulettanut aluksi. Sitten kohta joku huusi vaisusti, että "Jee".

 Sitten se lopulta tajusi häipyä... paljon siihen effortia ja aikaa menikin. Törmäsin P:en pari kertaa myöhemmin ja jokseenkin oudoissa paikoissa. Pelasin L-bandyssa vuotta myöhemmin ja joskus se istui meidän pukkarissa ennen peliä! WTF??? Sitten toisen kerran se oli jossain yleisessä saunassa. Nämä tapaamiset tapahtuivat vielä todella lyhyellä aikavälillä, että odotin että seuraavan kerran kun menen kotona vessaan, niin se olisi siellä paskalla... :D

2. Joku "Tonto" (en tiedä ukon oikeaa nimeä... :D ), Jyväskylän Tahto, 2006-2007

 En tiedä miehen nimeä, mutta äärimmäisen mystinen tapaus. Mukava äijä niiden kahden kerran perusteella, joina olen hänet tavannut. Ei tosin kertaakaan tullut silloin esiin, kun häntä odotettiin. Oli meidän toinen maalivahti yllä mainitulla kaudella, muttei tullut koskaan treeneihin eikä edes peleihin. Aina oli tulossa, muttei koskaan tullut.
 Itselle kausi oli yksi raskaimmista juuri tästä syystä, koska tykkään valmistautua hyvin peleihin ja tahdon tietää hyvissä ajoin, että minkä pelin pelaan... valmistaudu sitten tuollaisen kaverin kanssa. Olen pelannut vastaavien jannujen kanssa ennenkin (R. M., R. Turunen, J. Miettinen... yms.), mutta tämä ukko on kyllä kaiken huipentuma.

3. "Tuuliturbiinimies" (ehkä T. Kulju, tai jotain...), O2 II, 2008-2009

 T. ei varsinaisesti ole tiimikaveri. Ukko oli meillä treenimolarina ja vakuutti kyllä lähes heti... meriiteillä pääsystä tälle listalle, siis!
 Maalivahtina parhaimmillaan keskinkertainen ja tosiaan treenimolari. Käyttäytyi kuitenkin kuin olisi ollut meidän ykkösveska, tunki aina treeneissä varsinaisten veskojen eteen harjoitteissa tuli yleensäkin aina paikalle, kun ei olisi tarvinnut. Häipyi kuitenkin jonnekin jossain kohtaa kautta. Lempinimi tuli siitä, että kaveri oli jossain tuulienergiahommissa tuolloin...

4. R. Turunen, SB Jaws, 2018

 Pelasin viime kauden jälkimmäisen puoliskon SB Jawsin jengissä, koska RT:n maalivahtitilanne oli sellainen, etten viitsinyt sitä lähteä sotkemaan ja Jawsilla taas oli tolppien väliin tarvetta.
 Ekat treenit joihin menin, tapasin R:n. Herra kertoi heti kättelyssä, että oli ensimmäistä kertaa treeneissä koko kaudella! Elettiin joulukuuta ja ajattelin, että huhhuh... kaveri oli kuitenkin käynyt peleissä maalissa, mutta ei ollut treenannut missään. Nuo muuten olivat samalla myös R:n kauden viimeiset treenit! Kaveri kävi siis samalla kahdesti treeneissä, ekan ja vikan kerran. Tuollaista piittaamattomuutta ja jengin pakkiin kusemista en ymmärrä, vielä kun ukko ei ollut mikään häikäisevä kassari. Esim. nuo mainitut treenit, olin itse juuri vetänyt täysimittaisen treenipelin alle ja treeneissä vedettiin pienpeliä kovalla temmolla. Tuoreen ukon olisi pitänyt ajaa minun yli, mutta ei saanut juuri mitään kiinni... ei onneksi tullut enää peleihin kauden aikana.

5. A. T., Rökäletappio, 2017-2018

 Myi itseään meille divarimolarina (kuten myös parille muulle tiimille). Pelasi pari peliä ja kävi jonkin verran treeneissä, ollen raskas taakka pahimmillaan. Harmittava tilanne hänen kannaltaan ja en usko että kaveri halusi hiekoittaa meidän tiimiä, hän vain halusi pelata. Kuitenkaan kyvyt, persoona ja tähtien asento eivät olleet otolliset.

6. P. M., KBC, 2014-2015

 P. on yksi säbäkenttien outolinnuista... osaa vetää, on vahva, on nopea. Periaatteessa koko paketti kasassa, mutta ukko ei vaan saa itsestään käytännössä mitään irti. Käsiäkin löytyy, mutta väärissä paikoissa. Miehellä on vankka mielipide siitä, että miten jengin pitää pelata, mutta on ensimmäinen joka tästä sitten poikkeaa. Lähtee himaan, jos joutuu vilttikenttään kesken pelin, lähtee treeneistä ennen kaukalon purkamista etc..  huhhuh...

7. J. Piipponen, KBC, 2014-2015

 J:hin pätee täysin samat speksit, kuin M:een, mutta Piipponen ei kyllä osaa pelata sitäkään vähää...

8. "Puli-Ile", (joku Ilkka), Bravuurit (puulaakijengi, joskus 2000-luvun alussa.)

 Tosiaan Ilkka on hänen nimensä ja hämärä muistikuva on, että ehkä Mustonen voisi olla sukunimi. Googlaamalla löytyisi ehkä, mutten nyt jaksa, tuo nimi on parempi tähän kohtaan.
 2000-luvun alussa Kuopiossa pyöri sarjojen lisäksi puulaakisarja, jossa oltiin parin joukkuekaverin kanssa mukana. Ile pelasi meidän jengissä ja kyseessä ei ollut mikään eilisen teeren poika. Ilkka nimittäin pelasi mm. Puijonlaakson Pallokerhossa ja Kutopissa 3. - ja 4.divareita ollen joukkueensa parhaimmistoa. Kaverin ulkoinen habitus ei tosin näyttänyt säbäpelurille, nimittäin atleettisuus oli kaukana. Tulee näin jälkikäteen mieleen 80- ja 90-lukujen NHL-pelaajat. Ukot pelasivat änikässä, mutta eivät olleet kovinkaan urheilullisia... Ile muistuttaa jonkin verran Craig Janneyta, joka pelasi mm. Phoenix Coyotesissa, St. Louis Bluesissa ja Boston Bruinsissa sellaisten jamppojen kuin Cam Neely, Brett Hull ja Keith Tkatchuk, kanssa. Ilellä oli tuolloin orastava kaljamaha, pakeneva hiusraja, kädet, jotka eivät olleet punttisalia nähneetkään, rikollisen lyhyet shortsit, sekä luultavasti kirpputorilta nyysityt kengät. Mutta kun sille antoi mailan näppiin, alkoi tapahtua! Jäätävä kuti ja uskomaton pelisilmä. Ilkka mm. ratkaisi sarjan välierän meille Säyneisen Salpan pelaajia sisältänyttä sarjan ennakkosuosikkia vastaan vetämällä puolesta kentästä kääntöranteella aivan putken alle!

9. J. Roivainen, Rökäletappio C, -B - ja SB Savo B- ja A-juniorit

 J. oli tiimikaveri ekoina junnuvuosina RT:n ja SB Savon aikoina. Pitkä kaveri, joka osasi suojata palloa, osasi juosta, hyvänä päivänä jopa puolustaa, mutta ehkä flegmaattisin jätkä ikinä! "Jugi" oli vähän omalaatuinen pelaaja, olisi mielenkiintoista jututtaa äijää nykypäivänä...
 J. pelasi jopa A-nuorten SM-sarjassa asti ja mieleen on jäänyt yksi peli Helsingistä. Pelattiin HIFK:a vastaan vieraissa ja Jugi teki pelissä 2 maalia. Hävittiin niukasti, mutta molemmat maalit tulivat hyviin saumoihin, muistaakseni 3-1 ja 4-2-kavennukset. Jälkimmäinen oli jäätävä: J. oli jotenkin eksynyt vastustajan maalin takatolpalle ja kirjaimellisesti kaivoi persettään HIFK-maalin kulmalla, kun passi tuli ja Roivainen painoi maalin. Ihme ukko...

10. Tommi Timonen, Rökäletappio C, - B-juniorit + miestenjoukkue

 Tommi, kavereiden kesken "Taiska", oli peliurallaan hyvin värikäs persoona ja mies erottui varusteidensa sekä junnuvuosina pitkän tukkansa kanssa huikeiden pelitaitojen ohella. Tommi unohti joskus junnuissa pelireissulta shortsit kotiin ja ukko päätti sitten vetää boksereilla! No, turnaus tuotti enemmän tehoja hänelle, kuin koko edellinen kausi ja jatkossa Tommi pelasikin boksereissa.
 Joskus lukion viimeisinä vuosina oltiin menossa Juukaan pelaamaan Ärrä cup-turnausta, joka oli koulujen välinen turnee. Tommi oli toisessa lukiossa, mutta joku oli bongannut sen ABC:ltä aamukahvilta ja pyytänyt mukaan. Tommihan lähti ja teki 1+1 tehot 2-1 voittoon päättyneessä pelissä! :D Huikea äijä. Pelasi myöhemmin myös maalivahtina numerolla 666.

Uuden kauden kynnyksellä

 Eletään lähes kesäkuun puoliväliä ja ensimmäisiin peleihin on vielä vajaat kaksi kuukautta. Suomen cup alkaa riippuen alueemme joukkuemäärästä elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Jos saisin valita, ottaisin ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon, koska silloin saisimme aloittaa pelit ensimmäiseltä kierrokselta. Tämän pitäisi selvitä piahkoin, koska cupin ilmoittautumisaika taisi päättyä eilen.

 Tuleva kausi on omalta kohdaltani melkoisen merkityksellinen, koska se tulee olemaan urani 20. sekä 10. Rökäletappion väreissä. Periaatteessa tämä kausi oli jo se 10., mutta jos otetaan huomioon kaudet, jolloin olen pelannut aikuisten sarjoissa niin silloin "kymppi" täyttyy nyt alkavalla kaudella...

 Niin, 20 kautta. Se on kohtuullisen pitkä aika... etenkin kun ikää on nyt 34 vuotta, eli reilusti yli puolet omasta elämästä on mennyt putkien välissä touhutessa. Urani on ollut lähes "forrestgumpmainen", sillä olen päässyt näkemään lajin käytännössä sarjatoiminnan osalta kokonaan! 5. divarista liigaan asti, tosin liigassa en ole pelannut mutta kahden liigaporukan kanssa olen päässyt treenaamaan. Muutoin kaikissa sarjoissa on tullut pelattua ja nähtyä jos minkätasoista pelimiestä. On myös ollut hienoa päästä pelaamaan kaikkien noiden kovien ukkojen kanssa, joita omissa jengeissä on mukana ollut. Muutama heistä on jo siirtynyt yläkerran joukkueeseen... ehkä tuo on yksi sellainen juttu, josta huomaa olleensa kauan mukana...

 Joskus on leikkimielisesti tullut mietittyä, että jos saisin valita oman tähtikentän, niin ketä ottaisin... no, tässäpä tulee! Seuraavaksi oman uran all stars-kokoonpano!

Hyökkääjät:

Antti Kuronen (pelattiin SB Savossa A-junnujen sm-sarjaa, sekä II - ja I-divareita kausina 2002-2005. "Kupi" on ehkä kokonaisvaltaisesti paras pelaaja, jonka kanssa olen pelannut. Osaa hyökätä, puolustaa, tehdä maaleja, syöttää niitä etc. Meni aikanaan liigaan asti ja taisi vetää Josbassa pari kautta. Antti pelaa edelleen ja hän edustaa Nilsiän Apasseja 2. divarissa.)

Rein Kivi ("Reiskan" kanssa pelattiin samoina vuosina, kuin "Kupin", mutta Rein ei ollut A-junnuissa mukana sillä hän oli juuri ylittänyt junnuiän tullessaan Savoon. Viron maajoukkuepelaaja, jonka pelikäsitys, nopeus ja laukaus olivat aivan jäätäviä. Ehkä kovin veto, mitä on vastaan tullut! "Reiskakin" meni aikanaan liigaan asti. Rein taitaa pelata edelleen, Etelä-Suomen 2. divariporukoissa on ainakin nimi vilahtanut.)

Asmo Hakanen (Asmon kanssa treenattiin pari kautta ja pelattiin yksi kausi Jyväskylän vuosina O2:n riveissä. Kausi oli 07-08 ja "Api"oli ansaitusti joukkueen kapteeni ja henkinen liideri. Mielettömän kova treenaaja, huikea pelaaja ja huippujätkä. Olisi mielellään pelannut hänen kanssaan pidempäänkin. Asmo lopetti uransa pari kautta takaperin ja hän on käsittääkseni O2:n historian eniten kausia ja otteluita pelannut pelaaja!)

Puolustajat:

Jani Pitkänen ("Nehmo", en tiedä vieläkään että mistä tuo lempinimi on peräisin, mutta pelaajana Jani oli jokseenkin täydellinen pakki. Hyvin pitkälti paras pakki, jonka kanssa olen saanut pelata. Pelasimme samaan aikaan SB Savossa kausina 02-05 ja käytiin läpi A-junnut, 2. - 1. divari. Jani olisi ollut ehdottomasti liigapotentiaalinen pelaaja, mutta jostain syystä mies ei koskaan liigaa pelannut. Jani lopetti uransa muutamia kausia takaperin.)

Severi Markkanen ("Sevu" oli meidän luottopakki Rökäletappiossa monen kauden ajan ja harmi kyllä emme saaneet herraa pidettyä jengissä, vaan isommat sarjat veivät voiton. Huikea pelaaja, joka on kehittynyt suunnattomasti viimeisten kausien aikana. Pelaaja, jonka kanssa on helppo pelata, kommunikaatio toimii loistavasti, eikä taidettu kovinkaan montaa maalia ottaa omiin kun oltiin samaan aikaan askissa. "Sevu" pelaa edelleen Kaavin Kaikussa 2. divaria.)

 Siinäpä! Olisi toki moneen ketjuun porukkaa, mutta nuo nyt tulivat ekana mieleen. :)

Kesätreeniä & joukkueen kasaamista

 Kausi päättyi ja viimeisnen turnaus tuotti kaksi tappiota. Ei voi mitään, se porukka lähti hakemaan vitosesta vauhtia. Ironisesti yksikin piste olisi pitänyt meidät karsijan paikalla mitä todennäköisimmin ja kun miettii, että montako pistettä menetettiin aivan viimeisillä sekunneilla... no, ei passaa murehtia, tällaista tämä joskus on. Tärkeintä kauden loppupuolikkaassa oli kuitenkin se, että sain pelejä alle maalivahtina ja kunto löytyi lopulta.Ehtihän tuossa jo vähän huolestua, että käykö niin ettei tuntuma palaa... palasi se.

 Palobandykin ehti vierähtää ohi ja katkerasti pudottiin puolivälierässä rankeilla. Hyvä turnaus kumminkin ja hieno reissu.

 Kesätreenit pyörähti myös omalta osalta käyntiin jo lähes kuukausi sitten, eli perusvarmat kestosuosikit: portaa ja ylämäki, ovat tulleet taas tutuiksi. Töissä on tullut nostettua punttia, mutta vähän olen sitä puolta nyt vähentänyt ja olen koittanut käydä kahdesti viikossa salilla. Katusählykausi tuli myös avattua ja Siilissä pääsee pelille kolmesti viikkoon! Ihan noin paljoa tuskin tulee käytyä, mutta silloin tällöin kumminkin.

 Pääsin myös viime viikolla vetämään treenit Welhojen liigajengin kanssa ja niiden koutsien kanssa oli puhetta edellisten kuuden vaiko jo seitsemän kauden tapaan, että ottavat koodia, jos tarvitsevat maalivahtia. Tänään olisi taas treenit tiedossa, on kyllä hiton hyvä jos tuolla pääsee kesän mittaan käymään edes suht säännöllisesti. Kumminkin vasta heinäkuulta päästään Siilissä aikaisintaan sisälle.

 Joukkueen kasaus on hieman vielä kesken ja yhden ukon päätöstä odotellaan, samalla odotoan kesäkuun alkua, että voin treidata itseni Jawsista takaisin Rökiksen riveihin. :)

 Kiirettä pitää monella osa-alueella, mutta hyvin menee!

Kauden loppusuora

 No niin... viime setissä mainittu kokous pidettiin ja homma meni itse asiassa paremmin kuin odotin! Huhhuh... nyt kuitenkin on vielä kausi kesken ja siirtyminen takaisin kotiin tapahtuu virallisesti vasta, kun "siirtomarkkinat" avautuvat kesäkuussa.

 Viime turnauksessa meillä oli mahdollisuus varmistaa sarjapaikka... emme onnistuneet. Lisäksi pudottiin putoajakarsijan paikalle ja tilanne on tukala. Homma ei ole enää edes omissa käsissä ja vikoista peleistä täytyy saada pisteitä, sillä kaikki on mahdollista suoran säilymisen ja suoran putoamisen väliltä. Kohtaamme yhden jengin lohkon kärjestä ja siitä voi tulla hapokas peli. Päivän avausmatsissa taas vastus on keskikastista. Ei ole helppo sekään. Jos joudutaan karsimaan, on vastustaja jo jotakuinkin tiedossa, tai lähinnä siis kandidaatit. Saapa nähdä...